Luentosaleissa palelee

Virkkailin ja neuloin molemmille tytöille lämpimät ponchot. Luentosalit ovat kuulemma sen verran hyvin ilmastoituja, että välillä rupeaa viluttaan. No, tämä Novitan malli syksyn 2006 lehdestä ei ehkä ole niitä kaikkein istuvimpia, ainakaan takin alla, mutta voihan sitä yliopistolle repussakin kuljetella. Nuorempi tyttö halusi omansa punaisen ja oranssin kirjavana ja siitä tuli tällainen:



Lankana käytin Novitan 7 veljestä Raita (nro 855) ja pehmennyksenä Dropsin Alpakkaa väriä 3650 oikean neuletiheyden saavuttamiseksi. Alpakan ansiosta poncho on pehmoinen ja laskeutuu paljon paremmin kuin pelkästä seiskaveikasta tehty. Mulla on jonkinlainen luontainen lievä vastenmielisyys seiskaveikkaa kohtaan, mutta tässä se toimii yllättävän hyvin. Malli on nopea neulottava. Ja lopputulos on itseasiassa oikein söpö. Vanhempi tilasi puolestaan valkoisen. Langaksi valikoitui myös Dropsin Alpaca luonnonvalkoisena ja Gjestalin Baby Ull (100 % merinovilla), joten lopputulos on sitten todella pumpulinpehmeä.


Hullunkiilto on taas silmissä, olis niin paljon neulottavaa. Fortissiman Country-sarjan sukkalangat saapuivat viimeinkin Saksanmaalta ja ne polttelee niin kipeästi tuossa lipaston päällä....(Hyvien sukkalankojen (mm. Austerman, Opal,Fortissima) hinnat näyttää muutamissa saksalaisissa nettikaupoissa olevan vain runsaat puolet siitä, mitä täällä Suomessa...ja valikoimat ovat aivan toista luokkaa. Postikulut ovat kymmenen euron luokkaa ja siitäkin huolimatta ne ovat edullisia).
Nyt tarvittaisiin neljä käsiparia lisää. Mutta kuoron omat joulukonsertit ja tilauskonsertitkin ahdistaa, pakko harjoitella, että hommasta voisi oikeasti nauttia. Niin, ja työkin pitäis yrittää hoitaa... Nuoren miehen heilan toinen synttärisukka on valmis ja toinenkin valmistuu pikapuoliin...