Siirryin blogiaikaan...

Tervehdys neulovat sisaret, joulua odotellessa...
ylitin viimein itseni ja monien mutkien jälkeen sain tuherrettua itselleni jonkinlaiset (alkeelliset) neulesivustot... Olen ihaillut jo kuukausia toinen toistaan upeampia sivustoja neuletöiden ihanasta maailmasta ja haaveillut siinä sivussa omista, mutta aina on henkinen kynnys (huom! teknistä räpeltämistä kohtaan ) tullut vastaan. Kun jo kohta vuoden on kirjoitellut käsin neulomusten tuloksista ja leikellyt vyötteitä ja langanpätkiä ja niittaillut niitä kansioon, niin alakaa jo pikkusen tympiin. Näyttää tämä tekninen apuväline siihen tarkoitukseen jokseenkin vaivattomammalta. Vielä kun osaisi tehdä tuohon ylle otsikkokuvan...

Neulomiseni suurin intohimo kohdistuu sukkiin ja villasukka onkin mielestäni yksi maailman ihanimpia asioita. Ei ole villasukan voittanutta, ei. Toki muutakin, huivia, pipoa, puseroa valmistuu siinä sivussa, minulla on valitettavasti aina ainakin kolme työtä yhtä aikaa tekeillä. Saattaapa olla, että muutama on jäänyt komeronkin perälle. Viime aikojen valmistuneita kuitenkin tässä:

Malli: Kämmekkäät, oma
Lanka: Atacama 100 % Alpaca,väri M06
Puikot: 3,5
Koko: Naisen
Muuta: Menekki n. 50 g


Malli: Feather and Fan Scarf, Langankierre
Lanka: Kitten Mohair Sandnes
Puikot: Addi 5
Muuta: Leveys 31 cm ja pituus 123 cm ennen pingotusta,
leveys 33 cm ja pituus 175 cm pingotuksen jälkeen

Malli: Lehtimetsä-kolmiohuivi
Lanka: Novita Nalle Colori
Puikot: 4 pyöröt
Muuta: Pituus 115 cm ja korkeus 60 cm ennen pingotusta,
pituus 120 cm ja korkeus 70 cm pingotuksen jälkeen.
Lankaa kului melkein 150 g.

Tämä oli ensimmäinen kolmiohuivini, jossa näkyy myös puutteellinen kokemukseni pingotuksesta, jonka tein siis aivan liian "löysästi". Huivista tuli tarkoitettua pienempi, vaikkakin kohtalaisen mukavan kokoinen. Lankana Nalle ei ole kaikkein ihanteellisin tällaiseen työhön, ehta villa tai alpakka toimisi paremmin.

Mutta vakavasti ottaen, tällä hetkellä puikoilla ja varmasti joskus valmistuvia ovat nuo Eunnyn Baijerilaiset Opalin vihreästä sukkalangasta. Puikot tälle langalle minun käsialallani ovat kakkoset. Toinen baijerilainen on jo valmis (!), mutta kuka tekisi toisen? No, onhan tässä joulu edessä ja pitkät pyhät. Lanka on ihana ja sukka vielä ihanampi.


Toinen keskeneräinen on Thermal-neule, jota väsään Dropsin Alpacasta. Samoin jo kohta vuosi sitten aloitettu Koivunlehtishaali Grignascon vaaleanpunaisesta Merinosilkista.

Edelleen perheen Vanhemmalle miehelle on tulossa sukat Opalin Pullovergarnista (väri Saphir). Sukkien piti valmistua jo isänpäiväksi, mutta sattumalta lanka loppuikin kesken jo toisen sukan kantapäähän ehdittyäni. En ollenkaan huomannut, että villapaitalankaa onkin 100 grammassa vain vaivaiset 250 metriä. Ihmekö tuo, kun Opalin sukkalangoissa on normaalisti 425 metriä. Vähänkö sitä sukkamanian iskiessä tuollaisia pikkuasioita hoksaa, häh? Ja varsinkin, kun yrittää tavanomaisessa viimehetken kiiressä (= merkkipäivien aamutunteina) saada jotakin valmista aikaan. Pelastukseksi koituivat kuitenkin jemmassa olleet Austermanin Stepistä hilikkua vaille valmiit miehekkeen sukat, jotka sitten kääräistiin komiasti isänpäivän pakettiin parin suklaalevyn kanssa. Täydestä meni!
Vanhemmalle tytölle ovat valmistumassa perinteiset pitsisukat HP Love Garnin Iceland-langasta.


















Lopuksi tähän perheeni nuorimmainen karvapallo, parsoni Eppu (pienenä ja nyt 1 v), joka on erikoistunut sukkien ja kaikenlaisten pienten vaatekappaleiden pummimiseen, oravajahtiin ja Nuoremman Miehen pomottamiseen. Kävelee harvoin, juoksee aina ja kovaa. Yleensä tosi suloinen, useimmiten kuitenkin raivostuttava. Luulee (7 kg) olevansa isompi kuin meidän entiset bokserit yhteensä (70 kg). Motto: "Mää on aina valmis, kaikkeen!" Tuunasi taannoin mun saarivaltiolta tilatut Dropsin Alpakkakerät, 8 kappaletta, yhdeksi isoksi "keräksi". Itteäni saan kuulemma syyttää, sano Vanhempi Mies, kun edellisenä iltana Eppua vähän härnäsin ja rapistelin vielä avaamatonta lankapakettia sen kuonon alla. Liikaa Epun huumorintajulle. Seuraavana päivänä se löysi sen ja kosti. Viikonloppu meni alpakkaa selvitellessä ja kyllä, alpakan rasvaisuudesta johtuen se ei sittenkään ollut ihan ylivoimainen tehtävä. Ei tarvikaan ostaa uudestaan Thermaliin lankoja. Tilkkutäkki omaa tekoa, tykkään erityisesti suloisista sinisistä värisävyistä.