Ilkan päivän kimalaissukat ja joskus parsoniakin...

Ilkka sai nimipäivänään 16.3 pienen pehmeän paketin, josta kuoriutuivat kimalaisen väriset sukat ja makeannälkään Puuha-Pete pastilleja, kun on niin puuhakas kaveri. Toiveena oli ohuet sukat. Kaunis väri ja lankahan on taattua saksalaista tavaraa:

Malli: Lichen Ribbed Sock kirjasta
Knitting Vintage Socks hieman muunneltuna
Lanka: Opal Regenwald, väri 1613 (Hummel)
Puikot: Bambut 2,5
Koko: 43-44

Ai, että miksi tämän blogin nimi on puikko ja parsoni, eihän täällä ole koskaan kuviakaan pastorista? Tässä muutama otos meidän vahtimestarista, joka vahtii tässä jokapäiväiseen tapaansa pihan oravaa. Ja siis siksi niitä kuvia on niin harvoin, kun ei tämä kaveri ole juuri koskaan paikallaan.. Mielipaikka on sohvan selkänoja, josta on parhaat tähystyspaikat kaikkiin kolmeen ikkunaan. Edit. Kuten sanotaan, uusien lapsien myötä kuri aina hiukkasen pakkaa höltymään. Nämä sohvat ovat kestäneet meidän pesueessa tarkkaan ottaen kaksikymmentäviisi vuotta. Se on kunnioitettava saavutus ottaen huomioon, että sinä aikana on kasvanut kolme lasta ja kaksi isokokoista ynnä vilkasta bokseria. Ei jälkeäkään kulumisesta, koska kangas on pesusamettia eikä koirat muuten ole sohvilla pyörineet. Mutta nyt näyttää siltä, että tämän Eppu-parsonin myötä olemme joutuneet antamaan melkoisesti periksi tässä asiassa. Tottuneesti se hyppelee sohvalta toiselle, nukkuu oikosenaan tyynyillä ja kulkee pitkin selkänojia milloin ikinä haluaa. Ja sen kyllä huomaa, nimittäin valkoisten karvojen määristä! Luulin, että pieni koira on paljon helpompi kuin iso, mutta tämä luulo on osoittautunut selkeäksi harhaluuloksi.