Ja höpöhöpö sano äiti

Lapsuudesta muistan aika monesti äitini käyttäneen otsikon sanontaa ja kuuluupa se minunkin vakiolauseisiini ja tulee varmaankin kuulumaan myös tyttärieni elämänohjeisiin. Taas kerran tuli todettua, että kyllä ne kuuluisat vanhat isoäidin konstit on parempia kuin kapallinen uusia. Tuskin kenelläkään kanssabloggaajalla on niin törkyinen- etten sanoisi p***nen - uuninluukku kuin meitillä. Siinä on kauniisti edustettuina niin joulukinkkujen kuin pääsiäisbroilerienkin vuosikausien rasvat ja tuhansien pullien ynnä sämpylöiden jäännösroiskeet. Olen sitä jynssännyt milloin milläkin muskelimiehellä, ändillä, vimillä, ihmesienellä, kissalla tai kookakkosella. Viimeisin villitykseni oli yleispuhdistuskivi, jonka luvattiin puhdistavan yhdellä pyyhkäisyllä kaikki mahdolliset jäämät, mitä maailmasta löytyy. Tässä kohdin olisi pitänyt muistaa se Höpöhöpö. Ei tehonnut ja piste. Sitten sain netistä vinkin (tuhannet kiitokset kuka lienetkin!), että tavallisen sokeripalan voittanutta rasvansyöjää ei ole. En tietenkään ensin uskonut, mutta KATSOKAAPA oheisia todistuskappaleita:

Tässä luukku ennen taistelua. Viimesen päälle tiukat roiskeet. Ei irtoa yleiskivellä.

Ja tässä, tsadam, kahdenkymmenen minuutin sokerihinkkaamisen jälkeen. Kostutin luukun vedellä ja sitten vaan pala käteen ja töihin. Sokeri sulaa tietysti suhteellisen nopeasti, joten ei liikaa vettä. Kätevää, ekologista, todella edullista, naarmuttamatonta, ympäristöystävällistä. Täydellinen vastakohta höpöhöpölle. Ja aika makea konsti. Paloja kului n. 20 kpl. Huom. Ostakaa isoja paloja, älkää niitä minipalasia, niin kuin joku... Nyt näkyy pullatki uunista!!!!

Muistojen hippihuivi

Nuorempi tyttö kommentoi tätä hippihuiviksi ja itseasiassa se kuvaakin sitä aika hyvin. Muistoja se tuo mieleen lankojen osalta, sillä itse en sentään ole varsinaista hippisukupolvea (vaan siis nuorempi:)).

Malli: Mukaeltu (41 s) Make on Striped Scarf-huivista
kirjasta Scarf Style

1. kierros:
Nosto 1 o, *1 o, 1 n; toista*, 2 o
2. kierros:
Nosto 1 n, *1 n, 1 o; toista* 2 n.
Jatka 1 ja 2 kierroksia.
Koko: pituus 130 cm, leveys15 cm
Puikot: Pyöröt 3,5
Menekki: 115 g

Jos värejä olisi vain yksi, niin reunoista tulisi tosi siistit, koska langanpäättelyjä ei olisi. Nostetut silmukat muodostavat kauniin jonon molempiin reunoihin. Mutta nyt kun värejä oli melkoisen paljon, jäi toiseen reunaan aikainen määrä roikkuvia pätkiä. Allaolevalla tekniikalla reunasta tuli kuitenkin jokseenkin katu-uskottava... Aikaa ja viiniä kyllä kului, kolme tuntia....

Huivin oranssi ja toinen keltainen on sitä Vuorelman Vedon kampalankaa, joista lähes kaksikymmentä vuotta sitten kudoin pikkutytöilleni "marjastussukat", okrankeltainen Florica puolestaan päätyi sellaiseksi, tiedättehän, pienten lasten perinteiseksi kauluhuiviksi, jossa toinen pää pujotetaan toisen puolen sisään, tummanvihreästä Floricasta mies (silloinen poikaystävä) sai muinoin raitoja villapaitaansa, jota hikisin sormin taiteilin... Voi niitä aikoja! Hassua, miten sitä tulee mieleen se hetkikin, kun juuri se neuletyö oli kädessä... No, aika haikeaa. Viime aikoina ostettujen lankojenkin raidat löytyvät huivista: Dropsin tummanpunaista, vihreää ja limeä Alpakkaa ja ruskeaa Nallea. En jaksanut suunnitella mitenkään erityisesti värisommitteluja enkä käyttänyt myöskään mitään raitageneraattoria. Tykkään, vaikka se tuokin mieleen syksyn värit.

Kevättä lankakorissa

Kyllä ihminen voi olla pienestä onnellinen! Neljä pitkää vapaapäivää ja yötä neulomiseen. Vaikka keskeneräisiä sukantekeleitä putkahtelee erinäisistä koreista ja kaappien päältä, niin enpä voinut olla hankkimatta tänään kesäboleroa varten keväänvihreää lankaa. Thermalkin, joka meni melkein ikuisuusprojektiksi, valmistuu tällä lomalla juuri viimeisille lumille... Tämä Scholler & Stahlin Lerici Fein on syötävän ihana ja pumpulinpehmeä, sormet syyhyää jo.

Ja kevättä on muutenkin ilmassa. Aurinkoa on luvassa, pääsiäismusiikkia, rauhallista kotielämää, pitkiä potkukelkkaretkiä, pashaa ja rahkapullia ynnä makkaranpaistoa metsässä. Epulle se tietää kissanpäiviä, kun koko porukka on kotosalla.

Ilkan päivän kimalaissukat ja joskus parsoniakin...

Ilkka sai nimipäivänään 16.3 pienen pehmeän paketin, josta kuoriutuivat kimalaisen väriset sukat ja makeannälkään Puuha-Pete pastilleja, kun on niin puuhakas kaveri. Toiveena oli ohuet sukat. Kaunis väri ja lankahan on taattua saksalaista tavaraa:

Malli: Lichen Ribbed Sock kirjasta
Knitting Vintage Socks hieman muunneltuna
Lanka: Opal Regenwald, väri 1613 (Hummel)
Puikot: Bambut 2,5
Koko: 43-44

Ai, että miksi tämän blogin nimi on puikko ja parsoni, eihän täällä ole koskaan kuviakaan pastorista? Tässä muutama otos meidän vahtimestarista, joka vahtii tässä jokapäiväiseen tapaansa pihan oravaa. Ja siis siksi niitä kuvia on niin harvoin, kun ei tämä kaveri ole juuri koskaan paikallaan.. Mielipaikka on sohvan selkänoja, josta on parhaat tähystyspaikat kaikkiin kolmeen ikkunaan. Edit. Kuten sanotaan, uusien lapsien myötä kuri aina hiukkasen pakkaa höltymään. Nämä sohvat ovat kestäneet meidän pesueessa tarkkaan ottaen kaksikymmentäviisi vuotta. Se on kunnioitettava saavutus ottaen huomioon, että sinä aikana on kasvanut kolme lasta ja kaksi isokokoista ynnä vilkasta bokseria. Ei jälkeäkään kulumisesta, koska kangas on pesusamettia eikä koirat muuten ole sohvilla pyörineet. Mutta nyt näyttää siltä, että tämän Eppu-parsonin myötä olemme joutuneet antamaan melkoisesti periksi tässä asiassa. Tottuneesti se hyppelee sohvalta toiselle, nukkuu oikosenaan tyynyillä ja kulkee pitkin selkänojia milloin ikinä haluaa. Ja sen kyllä huomaa, nimittäin valkoisten karvojen määristä! Luulin, että pieni koira on paljon helpompi kuin iso, mutta tämä luulo on osoittautunut selkeäksi harhaluuloksi.