Ja tässä, tsadam, kahdenkymmenen minuutin sokerihinkkaamisen jälkeen. Kostutin luukun vedellä ja sitten vaan pala käteen ja töihin. Sokeri sulaa tietysti suhteellisen nopeasti, joten ei liikaa vettä. Kätevää, ekologista, todella edullista, naarmuttamatonta, ympäristöystävällistä. Täydellinen vastakohta höpöhöpölle. Ja aika makea konsti. Paloja kului n. 20 kpl. Huom. Ostakaa isoja paloja, älkää niitä minipalasia, niin kuin joku... Nyt näkyy pullatki uunista!!!!lauantai 22. maaliskuuta 2008
Ja höpöhöpö sano äiti
Lapsuudesta muistan aika monesti äitini käyttäneen otsikon sanontaa ja kuuluupa se minunkin vakiolauseisiini ja tulee varmaankin kuulumaan myös tyttärieni elämänohjeisiin. Taas kerran tuli todettua, että kyllä ne kuuluisat vanhat isoäidin konstit on parempia kuin kapallinen uusia. Tuskin kenelläkään kanssabloggaajalla on niin törkyinen- etten sanoisi p***nen - uuninluukku kuin meitillä. Siinä on kauniisti edustettuina niin joulukinkkujen kuin pääsiäisbroilerienkin vuosikausien rasvat ja tuhansien pullien ynnä sämpylöiden jäännösroiskeet. Olen sitä jynssännyt milloin milläkin muskelimiehellä, ändillä, vimillä, ihmesienellä, kissalla tai kookakkosella. Viimeisin villitykseni oli yleispuhdistuskivi, jonka luvattiin puhdistavan yhdellä pyyhkäisyllä kaikki mahdolliset jäämät, mitä maailmasta löytyy. Tässä kohdin olisi pitänyt muistaa se Höpöhöpö. Ei tehonnut ja piste. Sitten sain netistä vinkin (tuhannet kiitokset kuka lienetkin!), että tavallisen sokeripalan voittanutta rasvansyöjää ei ole. En tietenkään ensin uskonut, mutta KATSOKAAPA oheisia todistuskappaleita:
Ja tässä, tsadam, kahdenkymmenen minuutin sokerihinkkaamisen jälkeen. Kostutin luukun vedellä ja sitten vaan pala käteen ja töihin. Sokeri sulaa tietysti suhteellisen nopeasti, joten ei liikaa vettä. Kätevää, ekologista, todella edullista, naarmuttamatonta, ympäristöystävällistä. Täydellinen vastakohta höpöhöpölle. Ja aika makea konsti. Paloja kului n. 20 kpl. Huom. Ostakaa isoja paloja, älkää niitä minipalasia, niin kuin joku... Nyt näkyy pullatki uunista!!!!
Ja tässä, tsadam, kahdenkymmenen minuutin sokerihinkkaamisen jälkeen. Kostutin luukun vedellä ja sitten vaan pala käteen ja töihin. Sokeri sulaa tietysti suhteellisen nopeasti, joten ei liikaa vettä. Kätevää, ekologista, todella edullista, naarmuttamatonta, ympäristöystävällistä. Täydellinen vastakohta höpöhöpölle. Ja aika makea konsti. Paloja kului n. 20 kpl. Huom. Ostakaa isoja paloja, älkää niitä minipalasia, niin kuin joku... Nyt näkyy pullatki uunista!!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


13 kommenttia:
Tuota täytyy kokeilla!
Kiitos vinkistä!
sillä sokeripalalla saa liedenkin puhtaaksi. Olen siihen kokeillut, mut en viel uuniin
Tulipas puhdaas! Siis annahan vähän tarkemmat koordinaatit: olitko ensin lämmittänyt uunin vai kylmä uuni, varmaankin ainakin kuuma vesi??
Vau! Tuon näyn jälkeen voin ostaa elämäni ekan kerran palasokeria (sille ei ole muuta käyttöä tässä huushollissa). Tuo ennen näky ei ole yhtään normaalia kauheampi.....
Jos lohduttaa, meidän uuni on paaaaljon likaisempi :D
Käytetään kanssa sokeripaloja, lieden putsaamiseen. Kokkina työskentelevä kaveri vinkkasi moisesta niksistä.
Kiitti palautteista. Pidän nyt valoa siellä uunissa ja ihailen, kun se on niin puhdas...Anonyymille tiedoksi, että en lämmittänyt uunia ollenkaan, enkä käyttänyt kuumaa vettäkään. Ihan vaan märällä rätillä vetelin lasin pinnan kosteaksi ja välillä lisäilin. Sen kyllä huomaa, kun menee liian kuivaksi ja toisinpäin, jos on liian märkä, niin sokerit hajoaa.
Kiitti palautteista. Pidän nyt valoa siellä uunissa ja ihailen, kun se on niin puhdas...Anonyymille tiedoksi, että en lämmittänyt uunia ollenkaan, enkä käyttänyt kuumaa vettäkään. Ihan vaan märällä rätillä vetelin lasin pinnan kosteaksi ja välillä lisäilin. Sen kyllä huomaa, kun menee liian kuivaksi ja toisinpäin, jos on liian märkä, niin sokerit hajoaa.
Oho, tulipa siisti uuni. Meilläkin on uunin pohjalle kärähtänyt jotain epämääräistä mikä ei ole millään ihmeaineella suostunut irtoamaan, täytyykin koeilla siis sokeria seuraavaksi!
Jeah, joskus aina mietin, että varmaan maailmassa olisi ollut joku vähemmänkin aktiivinen, utelias ja osallistuva koirarotu... Mutta toisaalta vilkkaalle koiralle saa nauraa vedet silmissä vähän väliä ja eipähän ainakaan aika käy pitkäksi :-)
Teen topista S-kokoa, koska ainakin kaavan senttiluvut tuntuivat suhteellisen oikeilta. En ole vielä mitanut valmista kappaletta, joten en tiedä tuleeko topista oikean kokoinen, mutta voin raportoida siitä sitten kun saan topin valmiiksi. Neulon nro 3 puikoilla Brillaa, Tenneseehen käyttäisin varmaan samoja. Minulla on aika löysä käsiala.
Kiitos muuten vielä tuosta sokerivinkistä, testasin ja se toimii! Tosin uunin hinkkaaminen sokeripalalla on vaikeaa kun yksi koira tunkee koko ajan syliin ja työntää päätään sinne uuniin ;-)
Vanhat konstit ovat parempia kuin pussillinen uusia! Etikka puhdistaa kahvin- ja vedenkeittimen kalkista. Ei tarvitse ostaa kalliita kemikaaleja.
Hei, _mieletöntä_!!! Täytyy kokeilla totakin vielä ennen kuin loma loppuu!
Täh!?!! Vasta löysin blogisi ja selailin juttuja taaksepäin, meidän uuninluukku on siivottomassa kunnossa vaikka on taikasientä ja ihmekiveä ja kaiken-räjäyttävää-vaahtoa käytetty. Taidan tietää, mitä kokeilen seuraavaksi!
Palasin vielä kertomaan, että sokeripala toimi! Nyt ei aina tartte avata luukkua, kun haluaa kurkata, kuinka ruoka uunissa jakselee, kun lasinkin läpi näkee :D KIITOS vielä tämän vinkin jakamisesta!
Lähetä kommentti