Eppu aavalla joella

Laitetaanpa tähän parsonipuikkoblogiin muutama otos vahtimestarin tämän kesän huvista. Eppu ei ole aikaisemmin ollut lainkaan kiinnostunut vedestä, pikemminkin väistänyt sitä mahdollisimman kaukaa. Nyt kun ikää on tullut jo kokonaista kaksi vuotta, niin se on huomannut, kuinka mukava on käydä kastelemassa itsensä tai noutaa muutama keppi ja ravata sitten multainen mäki ylös pihalle ja sieltä taas aina auki olevan ulko-oven kautta olohuoneen valkoiselle sohvalle. Ja sitten päinvastaisessa järjestyksessä kaikki uudestaan... Joko saa mennä?

Tää on sitä koirauintia! Keppi hampaissa ja häntä pystyssä.

Kuole keppi!

Kesä on ainaisten sateiden vuoksi ollut pari viikkoa myöhässä ja niinpä ihanaiset jalopionit ilahduttivat meitä vasta nyt . Mutta kyllä niitä kannattaa aina odottaa vähän pidemmänkin aikaa. Ikää näillä pioneilla on jo runsas neljäkymmentä vuotta, anopin istuttamat joskus kaukaisella kuusikymmentäluvulla.

Ompeluinto on vielä kuumimmillaan. Jossakin blogissa näin kauniin pellavaisen tyynyn ja muistin oman kaapin nurkassa lojuvan vastaavan kankaan. Nipsasin vanhasta tyynystä puolet pois ja ompelin siihen tällaisen päällisen blogisiskon mallin mukaan. Lasten vanha rottinkituoli sai siitä juuri sopivan pehmusteen.


Ja lisää vanhojen jo melkein hylättyjen kangasrippeiden uusia olomuotoja sisustustyynyinä. Ylimpänä entisen pöytäliinan jämät, keskellä kirpparilta eurolla ostetun puuvillakankaan uusi elämä ja alla verhoruutukangasta ja pellavaa yhdistettynä. Mikään ei voita näiden peruskankaiden mukavaa karheutta ja maanläheisyyttä...