Sininen hetki

Olen ollut ahkera. Nyt kun lomaa on enää pari viikkoa jäljellä, alkaa hillitön kunnostus ja kaiken mahdollisen maallisen parantelu. Verhoja ommellaan, maalipensseliä vedetään sinne ja tänne, etsitään paikkoja kaapissa lojuville kynttilälyhdyille... jokainen nurkka käydään läpi: mitä siihen voisi laittaa, mitä siitä puuttuu...Uskon, että ihminen luovuus tulee esiin, kunhan ensin on toivuttu vuoden mittaisesta palkkatyön rasituksesta. Muutama viikko ihan muuta kuin työasioita ja aivoissa tulee tilaa jollekin muulle. Olen selvästi kypsytellyt ideoita ensimmäiset lomaviikot ja nyt tulee kiire toteuttaa edes osa niistä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän vanhat esineet ja tavarat alkavat viehättää. Ja erityisesti ne, jotka ovat jo vuosia olleet juuri tässä talossa. On jotenkin niin koskettavaa ajatella, että rakas edesmennyt anoppini on silitellyt juuri tämän pöydän pintaa tai istunut tässä keinutuolissa. Ehkä siinä on jotakin jatkuvuuden tunnetta, sukupolvien toisiinsa liittymistä rakkaiden esineiden kautta.

Keinutuoli on kuulunut taloon aina. Alunperin anoppini maalasi sen mustaksi ja teki siihen mukavat päälliset Marimekon kankaista. Itse maalasin sen parikymmentä vuotta sitten vitivalkoiseksi. Se on ollut maailman paras imetystuoli. Vanhin tyttönen nukahti aina iltaisin käsivarsilleni juuri tässä keinussa... Värin valinta oli oma lukunsa. Alunperin ajattelin maalata sen jollakin punasävyllä, mutta sitten löysin tämän siniharmaan perinnevärin Rovaniemen Alaruokasen pirtin eteisestä ja ihastuin siihen välittömästi. Maali on puolihimmeää Helmeä, alla Sadoluxin tartuntapohjamaali ja kevyt hionta hiekkapaperilla esivalmisteluna. Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen.

Toinen kesätyö oli vanhan pikkupöydän kunnostaminen ja ulkoeteisen paneelien maalaus. Pöytäkin on ollut vuosien varrella vaikka minkä värinen, tätä ennen tummanruskea ja sitä ennen valkoinen. Hioin osat pariin kertaan ja maalina on puolihimmeä Empire, väri Vaniljakastike kuten edellisen postauksen pikkutuolissakin. Tykkään aivan mahdottomasti tästä sävystä, joka ei kuvassa välttämättä näy. Se ei ole yhtään sinertävä, vaan todella kauniin kermaisen täyteläinen. Paneelien sininen sävy puolestaan on sama kuin keinutuolissakin, maalina Remppamaali. Paneelien yläosa on valkeaksi maalattua lastulevyä. Koko eteinen ryhdistäytyi välittömästi maalauksen jälkeen uskomattoman kauniiksi ja nyt ongelmana on vain se, että en halua sinne yhtään kumisaapasta, lenkkaria, suksiparia, kävelysauvaa tai koiran tassupyyhkeitä. Mutta minne ne sitten laitetaan?

Kyllä ihminen voi olla pienestä onnellinen. Sain viimein pelastettua tyttöjen ylioppilasruusut vintiltä, jossa ne ovat muutaman vuoden varisseet ja joihin olen aina lyönyt pääni ohimennessäni. Niistä tuli oikein kaunis asetelma vitriinikaapin ylähyllylle.

Taattua kesälukemista, jos meinaavat ideat loppua kesken:). Olen huomannut, että entistä parempi mieli tulee siitä, kun rahaa kunnostamiseen kuluu mahdollisimman vähän. Ja näissä kirjoissa on siihen runsaasti vinkkejä.